Kammo? Tämä mystinen,
iso ja karvainen peikko, joka hyppää nurkan takaa aina välillä esiin. Samassa
huoneessa sen kanssa ei kukaan haluaisi olla. Tämä peikko keksii, mitä
ihmeellisempiä juttuja ja alkaa ahdistelemaan ja pelottelemaan niillä.
Katsoin kerran korkean
talon parvekkeelta alas ja kohtasin silloin peikon, joka alkoi pelotella
putoamisella. Oli siinä tunnelmat! Yritin katsoa alas ja vaikka kuinka vaihdoin
kohtaa, kohtasin aina vain tämän vikkelän peikon, joka kasvoi koko ajan
isommaksi ja isommaksi. Ahdistukseni kasvoi ja aloin uskomaan peikkoa. Jos siis
katson alas, tipun. Korkea paikka alkoi oikeasti pelottamaan ihan tosissaan.
Minusta ei vaan enää ollut siihen, en edes uskaltanut yrittää katsoa alas,
koska pelkäsin, että tipun ja kuolen. Peräännyin. Kohtasin voittajani, peikon!
Tämän jälkeen kohtasin
peikon aina kun yritin mennä korkealle. Vaikka kuinka yritin tapella sen kanssa, aina se
vaan vei voiton. Monesti olen miettinyt, onko kaikilla näin vaikeaa. Ahdistaako
kaikkia ajatus siitä, että korkealta tippuu? Antaako kaikki tämän peikon
tunkeutua sisäänsä? Kun tajusin, että ei, kaikilla ei ole näin, aloin
miettimään, mitä voisin tehdä. Vuosia kamppailin ja tuskailin, miten pääsisin
peikosta eroon. En vaan löytänyt keinoa päästä eroon, saati edes piiloon
hetkeksi, että voisin edes yrittää mennä korkealle. Peikko oli aina vaan
tiellä.
Kaikki läheiseni
tiesivät korkean paikan kammoni ja sen, kuinka se
varjostaa elämässäni. Asuin ensimmäisessä kerroksessa. Olin epämieluisassa
työpaikassa, koska se oli katutasossa. En voinut käydä kavereilla, jotka
asuivat korkealla. En voinut matkustaa, koska en uskaltanut mennä
lentokoneeseen – saati sitten lähteä itse ohjaamaan kevytlentokonetta. Ja mitä
kaikkea muuta.
Kun täytin
kolmekymmentä, minut vietiin tutustumislennolle kevytlentokoneen kyytiin. Läheiseni väittivät, että se on elämys, mutta en
itse oikein uskonut, koska heti kuultani tämän, peikko kurkkasi piilostaan.
Minulle ei kuitenkaan annettu periksi vaan jouduin ottamaan peikon mukaan ja
suuntaamaan lentokentälle. Siellä minulle valkeni loppukin, en joudu vaan
lentokoneeseen vaan oikeasti lentämään. Sydämeni hakkasi ja peikko
ilkkui.
Mukaani lentoelämykseen
tuli kokenut lentäjä sekä peikko. Tunsin, kuinka käteni hikosivat, vatsani
tuntui oudolta, oksetti ja korvaani kuului lällätys. Tiesin, että nyt on se
hetki kun minusta täytyy tulla voittaja. Tällä kertaa en peräänny enkä anna
peikolle valtaa. Kevytlentokone käynnistyi, tunsin kuinka vauhti kiihtyi ja
lopulta rattaat irtosivat maasta. Tunne oli mahtava, olin vapaa!
Kun puolen tunnin lentoelämyksen jälkeen palasimme maahan,
meitä palasi vain lentäjä ja minä. Tunne oli paras, mitä olin elämässäni
kokenut. Jälkeenpäin täytyy sanoa, tämä oli jos jokin oli elämys!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti