Apua! - lentoelämyksellä eroon korkeanpaikan kammosta

Kammo? Tämä mystinen, iso ja karvainen peikko, joka hyppää nurkan takaa aina välillä esiin. Samassa huoneessa sen kanssa ei kukaan haluaisi olla. Tämä peikko keksii, mitä ihmeellisempiä juttuja ja alkaa ahdistelemaan ja pelottelemaan niillä. 

Katsoin kerran korkean talon parvekkeelta alas ja kohtasin silloin peikon, joka alkoi pelotella putoamisella. Oli siinä tunnelmat! Yritin katsoa alas ja vaikka kuinka vaihdoin kohtaa, kohtasin aina vain tämän vikkelän peikon, joka kasvoi koko ajan isommaksi ja isommaksi. Ahdistukseni kasvoi ja aloin uskomaan peikkoa. Jos siis katson alas, tipun. Korkea paikka alkoi oikeasti pelottamaan ihan tosissaan. Minusta ei vaan enää ollut siihen, en edes uskaltanut yrittää katsoa alas, koska pelkäsin, että tipun ja kuolen. Peräännyin. Kohtasin voittajani, peikon! 

Tämän jälkeen kohtasin peikon aina kun yritin mennä korkealle. Vaikka kuinka yritin tapella sen kanssa, aina se vaan vei voiton. Monesti olen miettinyt, onko kaikilla näin vaikeaa. Ahdistaako kaikkia ajatus siitä, että korkealta tippuu? Antaako kaikki tämän peikon tunkeutua sisäänsä? Kun tajusin, että ei, kaikilla ei ole näin, aloin miettimään, mitä voisin tehdä. Vuosia kamppailin ja tuskailin, miten pääsisin peikosta eroon. En vaan löytänyt keinoa päästä eroon, saati edes piiloon hetkeksi, että voisin edes yrittää mennä korkealle. Peikko oli aina vaan tiellä.

Kaikki läheiseni tiesivät korkean paikan kammoni ja sen, kuinka se varjostaa elämässäni. Asuin ensimmäisessä kerroksessa. Olin epämieluisassa työpaikassa, koska se oli katutasossa. En voinut käydä kavereilla, jotka asuivat korkealla. En voinut matkustaa, koska en uskaltanut mennä lentokoneeseen – saati sitten lähteä itse ohjaamaan kevytlentokonetta. Ja mitä kaikkea muuta. 

Kun täytin kolmekymmentä, minut vietiin tutustumislennolle kevytlentokoneen kyytiin. Läheiseni väittivät, että se on elämys, mutta en itse oikein uskonut, koska heti kuultani tämän, peikko kurkkasi piilostaan. Minulle ei kuitenkaan annettu periksi vaan jouduin ottamaan peikon mukaan ja suuntaamaan lentokentälle. Siellä minulle valkeni loppukin, en joudu vaan lentokoneeseen vaan oikeasti lentämään. Sydämeni hakkasi ja peikko ilkkui. 

Mukaani lentoelämykseen tuli kokenut lentäjä sekä peikko. Tunsin, kuinka käteni hikosivat, vatsani tuntui oudolta, oksetti ja korvaani kuului lällätys. Tiesin, että nyt on se hetki kun minusta täytyy tulla voittaja. Tällä kertaa en peräänny enkä anna peikolle valtaa. Kevytlentokone käynnistyi, tunsin kuinka vauhti kiihtyi ja lopulta rattaat irtosivat maasta. Tunne oli mahtava, olin vapaa! 

Kun puolen tunnin lentoelämyksen jälkeen palasimme maahan, meitä palasi vain lentäjä ja minä. Tunne oli paras, mitä olin elämässäni kokenut. Jälkeenpäin täytyy sanoa, tämä oli jos jokin oli elämys!